Jaa-a nyt iski kova hinku juoda vettä. :D Vaikka vettä en yleensä juokkaan(en tiedä miksi mutta en vain jotenkin ikinä juo vettä ?)

Kiitos sarppa aivan järkeenkäypästä kommentista viimekirjoituksessani.

''Koita olla välittämättä moisista kommenteista ja unohda koko Anna - ei tuo ystävän puuhalta vaikuta, toisinaan haukkua läskiksi horoksi ja toisinaan olla kaveria. Löydät varmasti parempiakin kavereita... :) Kaikkea hyvää sulle ja kaunista kesää!''

Tiedän ei kovin hyvä ystävä ole hän minulle ollut vaikka kaiken olen minäkin anteeksi antanut ja kestänyt kaiken sen välillä ajattelen että vihaan häntä ja en tarvitse tuollaisia ihmisiä ja sitten viha antaa periksi ja ajattelen vain että miksi edes välitän kun ei hänkään minusta välitä. Mutta joskus ikävä antaa periksi ja en voi sille mitään. Ja hyviä todellisia ystäviä on paljolti mutta asiat vain ovat niin että jo 3 ystävää on muuttanut pois jopa paras ystäväni . Heitä on ikävä mutta onneksi pidämme yhteyttä ja ystävyys pysyy. =)

Nyt varsinaiseen kirjoituksen aiheeseen.

Ihmiskunnan ääliömäinen ulkonäön palvominen

Mitä jos kauneusihanteita ei olisi? Sanaa ''ruma'' ei olisi olemassakaan. Mua ärsyttää ne telkkarissa tepastelevat langanlaihat supermallimeikkipellet jotka ei syö mitään muutakun vettä ja leipää ja sitten lasketaan vielä kuinka paljon kaloreja siitä leivästä tulee . Ja koulussa se tarkoittaa sitä että jos painaa pari kiloa enemmän kuin muut saa heti haukut läskiksi.

Ajattele sitten niitä raukkoja jotka ovat liian laihoja kuten anorektikkoja. Kamala sairaus );

 

ihastus

Kun on tarpeeksi montakertaa ihastunut ihmisiin jotka eivät sinusta ole kiinnostuneita alkaa pikkuhiljaa kyllästyttää ja sitten lupaa ettei ihastu enää ikinä mutta hetkenpäästä on taas jonkun lumoissa :D Tuollainen olen ainakin minä. Muistan yhden ikävän tapauksen kun ihastuin tähän poikaan kenet tapasimme parhaan ystäväni kanssa yhdessä. Olin korviani myöten ihastunut tähän tyyppiin ja bestikseni sanoi että hän on ällöttävä ;) no ei se minua haitannut mutta hetkenpäästä poika osoittikin kiinnostusta bestikseeni ja kysyi häneltä pian aloittaisiko seurustelun hänen kanssaan ja bestikseni suostui selvisi että hän oli valehdellut sanoessaan ettei pitänyt pojasta (; olin ihan murtunut ja ajattelin et kuinka just mulle käy näin. Nojoo pääsinhän minä siitä yli niinkuin kaikista muistakin ihastuksista.

Mä täällä kirjoittelen vain keskellä yötä (8

Tänään mä vaan tulin ajatelleeksi että koskakohan olen viimeksi saanut uusia vaatteita? Kun rahaa ei vanhemmilta tule oikeen saatua vaatteisiin koska saan siskon ja jopa veljien ;D joitain vaatteita kun jäävät heille pieniksi. Tosiaan mulla on kolme veljeä ja yksi sisko. Haluaisin joskus sellaisen päivän että saisin 500 euroa ja sillä lähteä shoppailemaan . Ostaisin kaikkia niitä vaatteita mistä aina unelmoin mutta mitä en saa. Uusia kenkiä ja laukkuja.

Viikon päästä ratsastusleirille ja senjälkeen kahdeksi viikoksi bestikselle Kouvolaan ja sitten bestis meille toiseksi kahdeksi viikoksi =) Sitä odotan innolla.

Huhhuh kyllä on mukavaa kun on loma tosin lämmin sää on kyllä nyt jäänyt haaveeksi o;

Katsoin muuten tänään (tai no eilen kellohan on jo 2 ) Tuulen viemää. Sisko osti elokuvan keskiseltä alennuksesta uskomatonta että se löytyi juuri kun kirja jonka tilasin saapui Tilasin sen jotta saisin lukea hyväkuntoisempaa kirjaa kuin kirjaston niin sitten löytyi vielä elokuva. Kirjan tosiaan olen jo lukenut mutta elokuvasta nähnyt vain vähän. Rakastan tuulen viemää kirjaa ja scarlett o´haraa ja hänen sisukkuuttaan. Ihana tarina.

Ja nyt on kamala päänsärky taidanpi mennä nukkumaan (=

 

 

 

I don't know what is it but it just hurts inside deep down hurts so much I feel like would be better just go somewhere and die.

Okei tällänen mä olin ennen.
Sittenkun kiusaaminen loppui Anna (nimi muutettu..) lopetti ilkeilyn mut en mä pääse yli siitä että menetin sen. Se oli mulle yli tärkeä yks parhaista kavereista. Sille mä kerroin kaiken, kaiken sen mitä en voinut kertoa muille. En edes bestikselleni . Se oli ainut johon luotin ja sit kaikki vaan romahti.. Yks sana vaan ja kaikki katos kaikki lähti käsistä mitään ei jääny.
Muistan sillon kerran kun olin Annalla ja oltiin trampalla ja sitten yksi Annan siskon kavereista tuli etsimään annan siskoa , kumma kyllä Annan siskon kaverit oli Annankin kavereita vaikka vanhempia olivatkin se johtui taas siitä että Annan paras kaveri oli Annan siskon ikäinen.
No sen Annan siskon kaverin nimi oli Miia. (nimet muutettu tosiaan kaikki jopa omani siltä varalta jos joku kavereistani lukee D=) Miia kysyi Annalta että kehen tämä on tällähetkellä ihastunut . Minä tiesin kuka se oli. Anna sanoi että en kerro ;) . Miia sanoi että kerro nyt oot sä Minnallekkin kertonut. Tuli jotenkin lämmin olo ja ylpeä. Tuntu niin hyvältä tietää että Anna pystyi kertoa mulle jotain mitä ei Miialle voinut kertoa tuntui jotenkin erityiseltä niinkun mulla olisi kerrankin ollut merkitystä. Siihen aikaan itkin usein iltaisin koska kaikki oli vialla mutta ei niin pahasti kuin silloin kun mun ja Annan ystävyys katkesi. Kaikki tuntui olevan väärin olin ruma lihava kukaan ei pitänyt musta pojat varsinkaan ja tuntui että olisin aina ollut pilkan kohteena. Sitten Anna oli ystäväni (suosituin tyttö kun oli) niin ei moni mua enää niin paljon kiusannut vaikkei sitä täysin lopettanutkaan. Anna aina lohdutti ja oli mukava meillä oli aina hauskaa mistään mesekeskustelusta ei puuttunut sisältöä (= aina oli jostain mistä jutella.
Mutta senjälkeen kun emme enää olleet ystäviä (pyysin anteeksi miljoona kertaa mutta Anna sanoi että hanki uudet hiukset uus pyörä uusia vaatteita ja ala meikkaamaan ja sitten voin olla sun kaveri) Ja tän sai aikaan teinipissikset jotka mielellään pilas mun ja Annan ystävyyden sekä mun elämän. Sitten Anna vain haukkui mua mesessä horoksi lehmäksi rumaksi läskiksi miksi ikinä voikaan haukkua ja koulussa kiusasi kokoajan satutti sanoilla. Joka sana tuntui siltä kuin olis pistänyt puukon suoraan sydämeen. Mut sekin ois ollu parempi. Musta tuntui pahalta kokoajan koulussa ainakun katsoin Annaan päin muistin kaiken sen mitä meillä oli. Sitten kiusaamnien saatiin opettajan avulla kuriin ja Anna alkoi tosissaan olla ystävällinen jopa mesessä. Hän laittoi hymiön joka lauseen perään puhui mukavasti ja oli aidosti kiinnostunut mitä mulle kuuluu. Teki mieli kysyä että oonko mä nyt sun kaveri ? Olin sitä aiemmin kerran jo kysynyt kun kiusaaminen oli vähentynyt mutta sittemmin jatkunut mutta hän oli sanonut että et mut emmä sua niinku sillee vihaakkaa.. Tuntui pahalta. Teki mieli kysyä myös että eikö sulla ole yhtään ikävä sitä mitä meillä oli sitä mitä ME oltiin .. Mutta pelkäsin että hän olis vastannu siihenkin vain että en.

Miten se on että jossain vaiheessa kaikista ihmisistä tuntuu tulevan pinnallisia paskiaisia?

Onko se hauskaa että kun kaikki rakastaa ja pitää susta olet nätti ja laiha sun elämä on täydellistä miljoonia kavereita niin sitten niitä toisia joilla ei ole samanlaista elämää jotka eivät ole niin laihoja nättejä suosittuja tai mitään sitä mitä sä olet niin pitääkö niiden oloa vielä pahentaa haukkumalla , kiusaamalla ja arvostelemalla yms.. Kun elämä on muutenkin paskaa. Katsokaas ensikerralla kun ajattelet ''Ihan vain huvin vuoksi'' kiusata haukkua tai arvostella jotakuta tai jonkun ulkonäköä tai vaatteita voisit ajatella et ''Hei ehkä sillä onkin tunteet? ehkä siitä tuntuu pahalta kun mä sanon näin? ehkä mun pitäis harkita vähän enemmän ennenkun menen paskaa puhumaan. ''